Näin pienen pojan katseen, siellä sisällä elävän haikeuden. Se pieni poika ei muuta kaivannut kuin rakkautta. Halusi vain päästä äidin syliin. Syliin, joka oli suljettu. Ei siinä kodissa äidinrakkautta tunnettu. Seinien sisällä kuului vain hiljainen pyyntö ”Äiti, ota syliin.” Sen pojan olisi kuulunut syntyä kotiin, jossa rakkaus tuntuu voimakkaana tuulahduksena jo ovella. Päälle päin kulissit kunnossa. Kukaan ei osaa edes aavistaa, kuinka paljon poika jää vaille. Pieni poika, joka elää tyhjien seinien sisällä. Kaikki muu on äidille tärkeämpää, pieni poika vain unholaan jää. Päästän pienen pojan ääneen. Hän kertoo teille, millaista on kaivata äitiä, vaikka istuisi vieressä.
Äiti, sinä kerroit, kuinka paljon isän kanssa minua toivoitte. Sanoit, että minut on rakkaudella tähän perheeseen tehty. Mikset sitten ota minua syliin? Minä äiti kaipaan sinua. Muistatko äiti, kun sanoit pienten poikien pärjäävän, vaikka äidillä olisi kiireitä? Miksi minä en sitten pärjää? Tarvitsen sinua enemmän kuin uskotkaan äiti.
Iltaisin menen yksin nukkumaan, sinä et suukota minua poskelle, et halaa. Sänkyni tuntuu kylmältä ja huone tyhjältä. Rakastatko sinä äiti minua? Et koskaan ainakaan sano sitä. Joka ilta odotan, että kertoisit rakastavasi. Minä äiti rakastan sinua.
Äiti kerroit, kuinka sinulle luettiin aina iltaisin satuja, mutta lisäsit perään ”pienet pojat pärjäävät ilman satujakin”. Miksi minä sitten kaipaan, että istuisit viereeni sängynlaidalle ja lukisit tarinan suuresta sankarista tai ihan minkä vain, mikä kirjahyllystäni löytyy. Mummo aina joskus lukee minulle iltaisin ja se tuntuu kivalta. Nukun mummon luona aina paremmin. Täällä kotona ei aina uni tule.
Äiti, minä olen vasta pieni. Osaan sormillani näyttää, että olen viisi vuotias. Välillä minä haluaisin olla iso. Olen sen sinulle kertonutkin, mutta ymmärrän kyllä olevani vasta pieni poika. Saappaanikin ovat paljon pienemmät kuin isosiskolla. Isosiskoa sinä rakastat, tiedän sen. Kerroit siskolle sen aamulla, kun suukotit siskoa otsaan. Mikset minulle ikinä tee niin, kun tulen syömään muroja?
Leikin tänään pihalla, kun sinä olit sisällä. Kerroit siivoavasi ja minä olin sinun tielläsi, käskit minut pihalle leikkimään. Näin leikkipihalla monta äitiä. Kunpa joku niistä olisi tullut halaamaan minua. Niin paljon minä kaipaan halauksia äidiltä. Kaaduin ulkona ollessa pyörällä, koska en osaa vielä oikein polkea. Haluaisin oppia, koska silloin voisin pyöräillä mummon luo. Vielä en kuitenkaan oikein pysy pystyssä. Minulle tuli polveen pipi. Et äiti puhaltanut siihen, etkä laittanut laastaria, vaikka siitä tuli verta ja housuni likaantuivat siitä. Eemelin äiti aina puhaltaa pipin pois. Eemeli on se kaveri päiväkodista. Muistatko sen äiti? Sillä on ihana äiti. Eemelin äidillä on aina nätti mekko päällä ja tuoksuu aivan pullalta. Olen haistanut sen, kun se on silitellyt minun hiuksiani. Ne on kuulemma ihanat, vaaleat kiehkurat. Onko sinunkin mielestäsi äiti?
Huomenna olisi taas päiväkotipäivä. Minun päiväkodissa on kilttejä tätejä töissä. Ne puhaltavat pipitkin pois. Ne aina sanovat, että olen kiltti poika. Olenhan sinunkin mielestäsi äiti? Kerrot usein, ettet pidä minun tarhatädeistä. Miksi et äiti? Vaikka ne aina kehuvat minua sinulle.
Minua hiukan äiti pelottaa. Kuulin, kun sanoit isälle, ettet oikein jaksa minua. Sanot usein toivoneesi tyttöä, mutta sait vain rasittavan pojan. Miksi minä olen sinun mielestä rasittava? Yritän kyllä olla aina todella kiltti. Olinko äiti kiltti silloin, kun toin sinulle sen hienon kortin päiväkodista, jossa kerroin rakastavani sinua? Piirsin siihen sydämenkin.
Minä aina äiti yritän kovasti. Haluaisin, että rakastaisit minua yhtä paljon kuin siskoakin. En vain taida koskaan riittää sinulle, vaikka niin paljon sitä haluaisinkin. Voisinko äiti muuttaa mummon luo? Mummo aina sanoo, että minä olen ihana ja kiltti poika. Mummokaan ei oikein ymmärrä, mikset sinä kestä minua. Niin se ainakin papalle sanoi. Kuulin sen, kun leikin olohuoneessa pikkuautoilla.
Saanhan äiti muuttaa mummolle ja papalle? Saanhan? Sitten sinunkin elämä olisi kivempaa, kun en enää häiritsisi sinua. Ennen sitä olisi kyllä kiva, että ottaisit minut syliin. Äiti, voisitko ottaa minut syliin? Voisitko?
Näitä pieniä poikia on aivan liikaa. Kaikkien äitien rakkaus ei yltä poikiin. Niitä ei näe katukuvassa. Ne näkyy kodin seinien sisällä ja pienen pojan pimeässä huoneessa. Niillä pojilla on paha olla. Mikä saa äidin niin kylmäksi, ettei oma pieni poika riitä? Se on surullista, aivan liian surullista. Kunpa ne pojat löytäisivät syliin, rakastavan äidin syliin. Kun kuulet pienen pyynnön ”äiti, ota syliin”, avaa silloin sylisi ja anna rakkautta sille pienelle pojalle.
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?