Ei voi laittaa suklaaseen, ADHD:n sekoileva mieli!

Paljon nykyään on tapetilla kiva ystävämme, tai ei niinkään kiva ystävämme, ADHD. Se onkin hyvin jännä ja sen kanssa ei ole aina helppoa elää. Mun lähelläni on paljon, niin lapsia kuin aikuisiakin, joiden arkea ADHD rikastuttaa ja vihastuttaa. Ihmisten keskuudessa se on vielä mörkö. Ja tavallaan, onhan se sitä. Mutta itse en sitä niinkään haluaisi ajatella mörkönä, vaan ominaisuutena. Elämä ADHD:n päässä on erilaista. Toisinaan hyvin raskasta. Itselläni ei diagnoosia ole, mutta muutamasti lääkärillä väläytelty, vahvaa epäilyä ADD:stä, joka on monelta osin sama, mutta siitä puuttuu se ylivilkkaus. Tällä postauksella tuon esiin, mitä arki on ADHD:n ja ADD:n omaavilla, sekä miltä heidän päässään näyttää.

Kirjoitan tekstin sensuroimatta sitä, mitä mielessäni tapahtuu, kun istun kirjoittamaan. Toivottavasti tästä ei tule liian sekavaa, mutta älkää ihmetelkö tekstin seassa pyöriviä ihmeellisiä ja asiaan kuulumattomia kommentteja, koska ne ovat vain mieleni tuotoksia, joita tulee postausta kirjoittaessa. Astun siis nyt tällä kertaa omiin sekä niiden diagnoosinkin saaneiden tossuihin. Tämä ei siis ole suoraan omasta arjestani, mutta välikommentit on täysin oman mieleni tuotoksia.

Arjen kiireitä on välillä hankala hallita. Tuntuu, ettei mieli aina pysy mukana kaikessa. Johtunee varmaan siitä, että mieleni elää aivan omaa elämäänsä. Luoja, kunpa tietäisitte, mitä kaikkea todellisuudessa mielessäni liikkuu. Välillä se on kuin Linnanmäen vuoristorata. Kerron esimerkin: istun alas kirjoittamaan ja pitäisi keskittyä täysillä. Noh, samaan aikaan mieleni voi muistaa kuinka pyykkiä pitikin juuri tänään pestä, ainiin ja tiskipöydällä oli se kahvikuppi, jonka sinne unohdin. Pitänee hakea kahvikuppi. (Arvaa tapahtuiko tämä juuri nyt oikeasti, vastaus on kyllä. Kävin siis tässä välissä hakemassa kahvikupin.) Onpas ulkona kaunis ilma, pitäisi varmaan käydä kävelemässä tänään. Hmmmh…tämä postaus, jatkanpa sitä. Puhelin piipittää, pitäisi kirjottaa ja pitää focus aiheessa, mutta mieleni pohtii saamani viestin sisältöä. Kukahan se mahtoi olla ja mitä sillä on mulle asiaa. Teksti alkaa olla valmista, mutta taas unohdun kummiin ajatuksiin. Mitähän mahtaa yhdelle ystävälleni kuulua. Ei, nyt ei mietitä sitä vaan saatetaan teksti loppuun. Aivan, yhden puolen tunnin aikana mielessä ehtii käydä valehtelematta kymmeniä asioita, jotka ei millään liity aiheeseen, johon pitäisi keskittyä.

Kappas, tossa matolla kiiltelee joku. Se on muuten mun hukkunu korvis!

Pienen lapsen mieli

Poika istuu koulunpenkillä. Pitäisi lukea matikkaa, mutta pieni poika ei millään malta istua paikallaan, vaan pöksyt ovat täynnä muurahaisia. Opettajan torut ei auta. Miten voisikaan, koska pojan takamus ei pysy paikallaan, vaikka poika kuinka tietääkin, että nyt pitäisi laskea vähennyslaskuja. Ikkunasta näkyy keinut, enpäs päässyt välitunnilla keinumaan. Ensi välitunnilla menen kyllä. Paperilla on tehtävä, jossa pitäisi laskea 19-7, mutta pihalla nököttävä jalkapallo saa pojan muistelemaan eilisiä jalkapallotreenejä. Olisin kyllä varmasti saanu maalin, jos Eetu ei olis häirinny.

Luokkatoverit pitävät hirveää mölinää ja ulkona näkyvät viihdykkeet sekä keskittymispakko, saavat pojan hermostumaan. Päivä on jo pitkällä, joten väsymys alkaa puskea jo. Poika hermostuu toden teolla. Ei nyt saa suuttua, en halua. Mieli yrittää taistella vastaan, mutta väsymys on vienyt itsehillinnän. Poika säntää tuolista, saaden tuolin lennähtämään lattialle kumoon. Uhriksi joutuu pojan mielestä, sairaan ärsyttävä Toni. Toni saa tuntea tönäisyn nahoissaan. Opettaja vie pojan luokasta ulos, käytävään rauhottumaan. Huh, ihanan hiljasta. Kukaan ei ärsytä. Uskokaa tai älkää, mutta poika kyllä yritti kaikkensa, ettei olisi hermostunut. Ylikierroksilla käyvä mieli ei vaan totellut enää.

Hei, mä unohdin kokonaan laittaa sen pyykinpesukoneen päälle. Noh, ehtii sen. Nyt mä kirjotan, koska tää ADHD on tärkee aihe. Jahas, äiti soittaa. Oottakaas hetki, mä jatkan kohta.

Aikuisen raskas päivä

Koko päivän on ollut hirveästi ohjelmaa. Piti sännätä tänne, tuonne ja sinne. Aikuisellekin ADHD:n tai ADD:n omaavalle, kiire ja hirveää rumbaa pyörittävä mieli, on raskas. Ulkomaailmassa on hirvee hälinä. Ei taas millään jaksa enää mitään ylimäärästä tälle päivää. Puhelin piippaa taas, pakko laittaa se äänettömälle. En todellakaan jaksa vastata yhteenkään viestiin. EN! Hmmh…mut mitähän sinne on tullu. Pakko kattoa. Pienikin ärsyke ja mieli ei malta. Telkkarin möly käy korviin ja lapsellakin on asiaa. Aaargh! Mä haluun hiljasuutta. Olispa jo kello niin paljon, että talo olis taas hiljanen. Yritä nyt vaan hillitä ittes. Et hermostu. Eikä, pinnaa kiristää ja taas mun suu vaan aukee. Onko pakko taas ärähtää? Ilmeisesti, koska suu käy. Pakko poistua tilanteesta.

Keskittyminen ja tunteiden hallinta, voi olla todella vaikeeta kiireisen päivän jälkeen. Illalla se pienikin elämä ympärillä ja äänet voi käydä korviin. Sillon sitä hermostuu, koska ei vaan enää jaksa. Joku on joskus kuvannut, että tuntuu siltä kuin päässä olisi apinalauma, lyömässä kattilankansia yhteen. Ärsyttävää, eikö? Päivän aikana menee hurja määrä energiaa siihen, että yrittää keskittyä, muistaa kaiken ja kestää ne ärsykkeet ulkopuolelta. Mieli elää koko ajan ja ajatuksia tulee sitä mukaa uusia, kun edelliset häviää.

Ois vähän nälkä. Pitäis varmaan syödä jotain. Siellä oli vissiin sitä eilistä salaattia vielä. Ähh, mulla oli tää postaus kesken. Jos teen tän loppuun ja syön sitte. Heeei, ihana rotikka menee tossa tiellä. Oon nähnyt ton omistajan joskus. Puff, unohda ulkomaailma ja jatka kirjottamista.

Mä tiedän aikuisia, joille arjen hallinta on vaikeeta. Laskujen maksusta, kodin kunnossapitoon. Kotitöissä muun muassa on ongelma monille, että alottaa yhestä hommasta, jättää sen kesken ja siirtyy seuraavaan. Se on yllättävän raskasta. Jos mä nyt tosta noi pyykit hoitaisin. Hei, muuten siellä oli ne kahvikupit tiskipöydällä, laitan ne tässä välissä. Laskuissa oli muuten eräpäivät jo menny. Noh, ehtii ne myöhemmin. Kauhee, kun ne ahdistaa. Ei vaan saa aikaseks hoidettua niitä alta pois. Tai jos mä nyt sit kävisin maksamassa ne. Ei noi loput kupit tosta häviä. Pitäiskö eka kurkkaa päivän uutiset. Joo. Hyvä idea. Oho, tunti menny tässä. Piti mennä sinne porukoille. En mä enää ehi siivota. Joten lets mennään.

Voit varmaan kuvitella itsekin, että kuin helppoa on, kun asiat jää puolitiehen, ne jyllää sun mielessä, mut et kuitenkaan saa niitä hoidettua. Se vie yllättävän paljon voimia, kun mieli on kuin viidakko, jossa tapahtuu koko ajan ja unohdut tekemään jotain, mitä ei sillä hetkellä pitäny.

Tähän olis vielä paljon kerrottavaa, mutta kukaan ei jaksa enää tän pidemmälle lukea. Ja teillä rakkailla sieluntovereilla, on tähän mennessä käyny miljoona muuta asiaa mielessä samalla. Mä tiedän. Taidan siis päättää tän postauksen tähän. Jatkan kyllä varmasti aiheesta pian. Nyt on kuitenkin mentävä pesemään ne pyykit. (Ne on pyöriny lähes koko postauksen ajan mun mielessä) Nähään seuraavan kerran, kun palaan aiheeseen. Morjenttes!

Ps. Kiitos rakas ystäväni tuosta, päässä soivasta fazerin mainoksesta. Se sopii just hyvin otsikoksi tähän.

6 Comments

  1. Eiköhän joka ihmisellä mieli sekoile noin. Se että ajatus harhailee, ei tarkoita adhd:tä eikä add:tä. Lähes kaikki tekstissäsi kuulosti tutulta ja itseen sopivalta, eikä mulla ole ikinä käynyt mielessäkään että olisi diagnoosia. Ihan normaalia elämäähän tuo on. Ja se ettei illalla työpäivän jälkeen jaksa mitään ylimääräistä meteliä tai hässäkkää.

    • Toki varmasti teksti osuu moneenkin ihmiseen, joilla ei ADHD:ta tai ADD:ta ole, mutta tuossahan olikin vain osa heidän arjestaan. ADHD ja ADD sisältää paljon muutakin ja mittakaavat, miten nuo asiat arjessa näkyvät, ovat eri kuin heillä, joilla ADHD:ta ja ADD:ta ei ole.

  2. I used to be recommended this website through my cousin. I’m now not positive whether this post is written by him as no one else realize such special about my problem. You are amazing! Thanks!
    [url=https://rexuiz.itch.io/rexuiz-fps]Rexuiz Shooter[/url]

  3. Ihan kun suoraan minun elämästä! Koulussa olis riittäny älyä mutta mitään kykyä ei ollu keskittyä. Oon aina ollu impulsiivinen jne. ADHD puoliso ja samaa ominaisuutta kantava tuttu sanoi lyhyen keskustelun jälkeen että minulla on myös ADHD ja nyt kun oon asiaan perehtynyt niin oon asiasta lähes varma ja moni asia selittyisi kuluneesta elämästä.

  4. Oleelista häiriössä on se, että sitä on kestänyt koko iän ja se on jatkuvaa. Se ei ole vain välillä väsyneenä tai stressaantuneena, vaan sen kanssa on eletty lapsesta saakka. Jos se on hoitamaton vielä aikuisena, opittuja toimintamalleja on vaikea muuttaa ilman kunnollísta terapiaa ja/tai lääkitystä. Kun se periytyy vielä omille lapsille, niin siinä on kyllä kestämistä. Häiriössä on paljon hyviä puolia, kuten mielikuvitus ja kekseliäisyys mutta asioiden ainainen keskenjääminen aiheuttaa masennusta ja muuta surua. Ei ole kiva olla välkky alisuoriutuja ja miettiä, miten elämä olisi mennyt, jos olisi saanut ajoissa apua.

  5. Haha. Oikein hyvin kirjoitettu. Oon joskus yrittänyt kirjoittaa miltä se ADHD tuntuu, mutta en oo osannut, koska en muista sitä enää myöhemmin, on niin paljon asioita, jotka tulee siihen tilalle jo. Mutta tuommosta se just on. Oon nyt kaks päivää ollut kirjoittamassa yhtä sähköpostia, mutta en oo vielä ehtinyt. Älypuhelin on kans paha, kun jos meinaat vaan nopeasti vilkasta viestin, niin hupsista keikkaa ootkin kattonut yhtäkkiä myös facen ja instan kommentit. 😂

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*